Hei taas maailma, olen ollut vähän taka-alalla muutaman kuukauden, koska on väsyttänyt niin paljon. Huhti-toukokuun loppupuolella oli kaamea koulustressi ja nyt on ollut työstressi, mutta kyllä tämä tästä.
Hmm, eilen tuli tuommonen pienimuotoinen avautuminen, josta voi vähän selvitä minkä kanssa oon paininut nyt muutaman kuukauden ajan, ja asiat näyttää jo helpommilta, kirkkaamilta ja olen paljon paljon onnellisempi, mitä olin talvella, kun tää blogeilu rupes jäämään. Ja nyt missiona on palata takaisin, kun taas jaksaa hengittää vähän enemmän kerrallaan.
Joo, minä tiedän. Olen kauhea petturi, kun sitä laulamista en oo vieläkään saanu tänne anteeksi. Haluaisin niiiiiin kovasti mutta mua oikeesti pelottaa, ei siinä, jos livenä laulan yleisölle, mut tuntuu että nauhalla se ei kuulosta sille mille pitäisi.. Yritykset jatkuu.
Blogi pysyy kutakuinkin samana, mutta jotkut lukijat sen tietää mun edellisestä blogista, että se perustui minun tunteisiin, koska minulla on ollut hyvin vakava masennus joka aika-ajoin muistuttelee itsestään tuolla takaraivossa, että saatan kirjottaa jotain mietteitäni tänne, jos siltä tuntuu. Vasta nyt monien vuosien jälkeen rupeen oppimaan, että en voi olla mitään muuta kuin oma itseni, ja kaikkea ei tarvitse jaksaa. Jos nyt muistaisin sen tulevaisuudessa.
Vähän kuulumisiani sitten. Noh, olen taas painanut töitä, tänä kesänä vähän lepsumpaa kuin viime vuonna, eli olen myös lomaillut. Olen käynyt autokoulua ja ensi viikolla olis inssi, jännittää jo nyt ihan sikana, mutta kyllä se läpi menee. Umm, minulla on tuore ihana poikaystävä joka on tällä hetkellä sotimassa Kajaanin metsiköissä pioneerina, mutta tulee kuitenkin jo huomenna pois, koska hän ja bändi jossa hän rummuttelee soittaa perjantaina Kuopio Rockeissa Peräniemen Casinolla. (Bändin nimi on Teddy Bear Doctors ja musiikkia pääset kuuntelemaan tästä). Että sellasta minulle kuuluu.
Ja vielä muutama kuva mille nyt näytän, tosin huomenna hiusset taas muuttuu punaseks. Musta tuli hurja ja leikkasin tollasen sivukaljun about huhti-toukokuussa.
Mutta, palaan taas astialle, kiva jos vielä jaksatte palata lukijoiksi :)
Love, Lucy
Hmm, eilen tuli tuommonen pienimuotoinen avautuminen, josta voi vähän selvitä minkä kanssa oon paininut nyt muutaman kuukauden ajan, ja asiat näyttää jo helpommilta, kirkkaamilta ja olen paljon paljon onnellisempi, mitä olin talvella, kun tää blogeilu rupes jäämään. Ja nyt missiona on palata takaisin, kun taas jaksaa hengittää vähän enemmän kerrallaan.
Joo, minä tiedän. Olen kauhea petturi, kun sitä laulamista en oo vieläkään saanu tänne anteeksi. Haluaisin niiiiiin kovasti mutta mua oikeesti pelottaa, ei siinä, jos livenä laulan yleisölle, mut tuntuu että nauhalla se ei kuulosta sille mille pitäisi.. Yritykset jatkuu.
Blogi pysyy kutakuinkin samana, mutta jotkut lukijat sen tietää mun edellisestä blogista, että se perustui minun tunteisiin, koska minulla on ollut hyvin vakava masennus joka aika-ajoin muistuttelee itsestään tuolla takaraivossa, että saatan kirjottaa jotain mietteitäni tänne, jos siltä tuntuu. Vasta nyt monien vuosien jälkeen rupeen oppimaan, että en voi olla mitään muuta kuin oma itseni, ja kaikkea ei tarvitse jaksaa. Jos nyt muistaisin sen tulevaisuudessa.
Vähän kuulumisiani sitten. Noh, olen taas painanut töitä, tänä kesänä vähän lepsumpaa kuin viime vuonna, eli olen myös lomaillut. Olen käynyt autokoulua ja ensi viikolla olis inssi, jännittää jo nyt ihan sikana, mutta kyllä se läpi menee. Umm, minulla on tuore ihana poikaystävä joka on tällä hetkellä sotimassa Kajaanin metsiköissä pioneerina, mutta tulee kuitenkin jo huomenna pois, koska hän ja bändi jossa hän rummuttelee soittaa perjantaina Kuopio Rockeissa Peräniemen Casinolla. (Bändin nimi on Teddy Bear Doctors ja musiikkia pääset kuuntelemaan tästä). Että sellasta minulle kuuluu.
Ja vielä muutama kuva mille nyt näytän, tosin huomenna hiusset taas muuttuu punaseks. Musta tuli hurja ja leikkasin tollasen sivukaljun about huhti-toukokuussa.
Mutta, palaan taas astialle, kiva jos vielä jaksatte palata lukijoiksi :)
Love, Lucy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Make my day