I'm the sun in someones sky now.

Ei elämää pitäisi pelätä. Minä olen yrittänyt olla, että kaikki on lopulta hyvin, nyt onkin, mutta silti se pelko valtaa. On ennenkin pohja pudonnut, monen monta kertaa.

Joskus pienempänä mietin, että olenko jotenkin mädäntynyt sisältä päin. Katselin itseäni peilistä pitkään ja totesin, ettei se näy ulkopuolelle muuten kuin jurona olemuksenani.  En hymyillyt usein, olin koko ajan niin vihainen, vihainen kaikille ja kaikelle. Monta kertaa halusin kuolla pois, yritinkin, huonolla menestyksellä vaan.

Sitten sen yhden kerran kaverini tokaisi minulle, varmaan delirium tilassaan, että näytän käärmeeltä, kun hän katsoo minua peilin kautta. Sitten minä tajusin, että ei, en minä ole mätä, olen vain käärme. Vihainen niin vihainen, surullinen, huutava, itkevä, tuskaansa kiljuva käärme. Se joka satuttaa haluamattaan ja sitten miettii miksi on taas niin yksin. Se joka vihaa yksinäisyyttä, mutta kavahtaa seuraa.

Minun kuoreni haluaa rakastaa, mutta sisältä päin jokin puskee tunteet vääränlaisina ulos. Joskus minulle sanottiin, etten minä ole kykenevä tuntemaan mitään, en edes vihaa. Se oli harmaa kauteni, silloin minä elin unen kaltaisessa transsissa. Kyllä pystyin puhumaan, kävelemään, jopa tilanteissa ilmaisemaan kasvoillani jotain, mutta en kyennyt reagoimaan ihmisten tunteisiin.

 Harmaan kauteni jälkeen aloin pelkäämään ihmisiä, ihmistunteita, koska olin niin kauan ollut poissa tästä maailmasta.  Joskus tuntuu, että minä olen vanha. Että minulla on vanha sielu, joka on nähnyt liikaa, tuntenut liikaa, haluten unohtaa. En missään tapauksessa halua elää ikuisesti.

Minä osaan nyt rakastaa, meni pitkään että uskalsin edes yrittää. Vieläkin rakkaus sattuu, mutta se tekee minusta onnellisen, onnellisen ja pelokkaan. Mutta olen valmis antautumaan, vaikka yleensä se on vain satuttanut enemmän. Kuin olisin alasti maannut kylmässä mudassa kun tuhannet saappaat potkivat minua. Olen silti valmis, ne saappaat eivät ole minua vielä tappaneet vaikka yritys on ollut kova.

Kaiken kaikkiaan olen se käärme sisältäni, olen fiksu, olen kaunis, olen itseni täydellinen puolustusmekanismi. Joskus sitä toivoo että keholle tulisi täydellinen sähkökatkos ja voisi olla avoin oma itsensä. Voisi hengittää vapaata ilmaa ilman kaltereiden kylmää läsnäoloa. Että oma pää ei valvoisi omaa mieltä, ettei tarvitsisi pakonomaisesti piiloutua omien tunteidensa kanssa ja esittää jotain aivan muuta.

Toista perässäni: Minä olen kykenevä tuntemaan.

Minä olen kykenevä tuntemaan.