Murtumispiste

Minulla meni niin hyvin.. Nyt olen vain pala lihaa joka tuntee tuskaa ja surua.
Luulin että minulla on hyviä hetkiä. Olin väärässä, olen hyväuskoinen. Olen heikko.

Minulle puhutaan kauniisti, lupaillaan teoin, elein parempaa, mutta sitten kaikki murskataan
päin näköä. Ja minä silti luotan siihen, että lupaukset täytetään, että saan osani.
Vaikka tiedän, että se ei koskaan tule tapahtumaan.

Miksi en voi sanoa hyvästi? Miksi en voi yrittää jättää Kuuta.
Kuu murskaa minut, lopulta hän on viimeinen asia jonka tunnen, näen.
Lopulta minä en edes ole pala lihaa, olen vain repaleinen sielu.
Katkera ja yksin.

Eikä kukaan voi minua auttaa. Olen täällä yössä yksin. Olen aina yksin, enkä voi lopettaa itkemistä.
Enkä itseni repimistä, polttamista.
Minä haluan täältä pois, haluan lopettaa. Onko minun enää pakko ajatella muita?

Olen aina yksin, olen aina täällä, olen aina hänen.