Kuu oli taas minun. Hetken.
Nyt vanhat haavat on revitty auki, viillot viilletty jälleen,
ja mätänevät sisuskaluni paistavat läpinäkyvän lasisen ruumiini sisältä.
Kuu oli minun, hetken.
Minä hajoan käsiin, kuka minut nyt rakentaa uudelleen?
Rusto, luu, eritteet, kaikki valuvat ulos.
En voi olla ilman, en voi olla kanssa. Mitä minun pitäisi tehdä, kenelle minun pitäisi antautua?
Joka viikonloppu tuijotan itseäni peilistä. Humalaiset silmät kohtaavat ilkkuvan naurun ja
suu muodostaa sanan huora. Partaterät, sakset, vaikka neulat kaikki auttavat verta suuntaamaan
lattiaa kohti.
Minä olen yksin, minä olen täällä.
Nyt vanhat haavat on revitty auki, viillot viilletty jälleen,
ja mätänevät sisuskaluni paistavat läpinäkyvän lasisen ruumiini sisältä.
Kuu oli minun, hetken.
Minä hajoan käsiin, kuka minut nyt rakentaa uudelleen?
Rusto, luu, eritteet, kaikki valuvat ulos.
En voi olla ilman, en voi olla kanssa. Mitä minun pitäisi tehdä, kenelle minun pitäisi antautua?
Joka viikonloppu tuijotan itseäni peilistä. Humalaiset silmät kohtaavat ilkkuvan naurun ja
suu muodostaa sanan huora. Partaterät, sakset, vaikka neulat kaikki auttavat verta suuntaamaan
lattiaa kohti.
Minä olen yksin, minä olen täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Make my day